Nelijalkaisista

Ajattelin esitellä perheeni nelijalkaiset, kun Geden perheen otukset lehmiä lukuun ottamatta esittelin jo taannoin :)

Pepe

Aloitetaan jo edesmenneelä koirallani Pepellä. Se oli sekarotuinen, en edes tiedä mitä kaikkea siinä on. Isä oli kuitenkin suomenpystykorva. Pepe tuli meille huhtikuun alussa 2004 ihan liian nuorena. Pikkusiskoni oli silloin vain 7 kuukauden ikäinen, niin olivat sitten ikäkaverukset.

Pepsu (kuten yleensä kutsuin), oli paimenkoiraluonteinen, iloinen, mutta nössö. Aina raukka joutui olemaan pahnanpohjimmainen kaikessa. Pepe oppi istumaan takajaloillaan ja kyllä se ihan kotipiirissä (yleensä) pysyi.

Mimmi ja vauvat 5/2013

Seuraavaksi tuli taloon Mimmi uutenavuotena 2006. Mimmi on täysin puhdas pystykorva ja nykyään rouva asustaa isäni luona tyttärensä ja mäyräkoiran kanssa. Mimmi on aina ollut oman arvonsa tunteva leidi, toinen ei mielellään saisi tulla hänen reviirillensä. Mimmillä on kaksi pentuetta, eli yhteensä 8 lasta on hän maailmaan saattanut. Kuvassa on jälkimmäinen katras.

Vauva

Samaan syssyyn tulee Mimmin tytär. Itse kutsun lasta Vauvaksi omista syistäni. Vaava syntyi ihanasti syntymäpäivänäni 2013. Ja osaa olla niin ei pystykorvamainen kuin vaan voi olla. Tunkee syliin, kerjää rapsutuksia ja kiehnää koko ajan ympärillä. Mutta on se vaan hellunen että <3

Simo

Sitten äitini koirat. Simo on myös pilvenreunalla katselemassa. Simo oli tiibetinterrieri ja varsinainen höslä. Valitettavasti sillä ilmeisesti oli aivokasvain tms. jolloin välillä se oli kuin toinen koira; murisi, puri, heittäytyi vahtimaan ja murisi vähän lisää. Kovin kauaa Simppa ei meillä ollutkan.

Evi

Sitten pian meille tulikin Evi, Simon emä. Tästä laiskempaa otusta ei koko maailmasta löydy. Mieluiten se vain röhnöttää sohvalla ja katselee tukkansa alta maailman menoa. Sateella sitä ei edes ulos saa. Citykoira viimeisen päälle. Evi on kiintynyt erityisesti äitiini ja siskooni, joka saa koiran ihan retkulaksi. Eli toinen istuu takamuksellaan ja on ihan löysä lahna. Sitä on hauska katsella :D

Karvinen ja Mallukka

Sitten kissimirriäiset. Valkean kirjava mallukka on äitini luona, ja hetken se oli minulla seuraneitinä, mutta Geden tulon jälkeen sai kissa mennä takaisin kotiin Geden allergian takia. Mallukka on arka, ja vieraat saa sen luikahtamaan välittömästi sängyn alle tai saunaan piiloon, joten sitä ei kovin monet ole päässeet näkemään.
Karvinen on katselemassa pilvenpäältä myös meitä. Ennen vanhempieni eroa nämä kaksi olivat aina yhdessä. Karvinen oli oikea rötkylä, äiti roikotti kissaa niskan päällä ja se ei välittänyt mitään.

Tästä postauksesta puuttuvat: Mosse, Töksä ja Jope kissat ja Nöpö ja Luca koirat.