Elämänmuutoksista

Niinhän siinä kävi, että tulimme hankkineeksi Geden kanssa meille asumaan pienen karvalapsen :)

Lakupommi

Laku on meillä nyt ollut päivää vaille kolme viikkoa, ja ihanat ajat ne ovatkin olleet :) Tosin nyt kun hampaat alkavat irtoilemaan, niin pitää joka paikkaa järsiä alkaen meidän ihmisten jaloista raapimispuuhun. Toistaiseksi on vain ylhäältä lähtenyt etuhampaat.

Haimme Pikkumiehen 60 km päästä olevasta löytöeläinkodista. Miksi? Koska halusimme tarjota kodin eläimelle, jonka elämän alkutaival ei ole mennyt ruusuisesti.

Alunperin meillehän olisi pitänyt tulla äitini kissa, mutta se karkasi Kajaanissa ja ehti pari viikkoa seikkailla kunnes saatiin loukutettua kiinni. Onneksi niin pian. Ja toivottavasti ei tykkää kyttyrää pikkuveljestä, kunhan siellä päin lähdetään käymään.

Toissa lauantaina pyörähdettiin Geden kanssa elokuvissa katsomassa Pixels, ja sai kyllä nauraa. Tosin osa meni lujaa ohi, mutta muuten erittäin mukava leffa :)

Ja käytiinpä sitä eräänä päivänä lasillisella ja sitten lopulta syömässä Amarillossa, josta en saanut kuvia otettua hämärän takia.

Koulu on meillä kummallakin lähtenyt kivasti eteenpäin. Gedekin on saanut kavereita ja odottelee haalareitaan saapuvaksi, jotka minäkin siis tahtoisin. Korkeakouluun ihan vain niiden takia :D 

(osa postauksen kuvista kännykkä laatua!)

Nelijalkaisista

Ajattelin esitellä perheeni nelijalkaiset, kun Geden perheen otukset lehmiä lukuun ottamatta esittelin jo taannoin :)

Pepe

Aloitetaan jo edesmenneelä koirallani Pepellä. Se oli sekarotuinen, en edes tiedä mitä kaikkea siinä on. Isä oli kuitenkin suomenpystykorva. Pepe tuli meille huhtikuun alussa 2004 ihan liian nuorena. Pikkusiskoni oli silloin vain 7 kuukauden ikäinen, niin olivat sitten ikäkaverukset.

Pepsu (kuten yleensä kutsuin), oli paimenkoiraluonteinen, iloinen, mutta nössö. Aina raukka joutui olemaan pahnanpohjimmainen kaikessa. Pepe oppi istumaan takajaloillaan ja kyllä se ihan kotipiirissä (yleensä) pysyi.

Mimmi ja vauvat 5/2013

Seuraavaksi tuli taloon Mimmi uutenavuotena 2006. Mimmi on täysin puhdas pystykorva ja nykyään rouva asustaa isäni luona tyttärensä ja mäyräkoiran kanssa. Mimmi on aina ollut oman arvonsa tunteva leidi, toinen ei mielellään saisi tulla hänen reviirillensä. Mimmillä on kaksi pentuetta, eli yhteensä 8 lasta on hän maailmaan saattanut. Kuvassa on jälkimmäinen katras.

Vauva

Samaan syssyyn tulee Mimmin tytär. Itse kutsun lasta Vauvaksi omista syistäni. Vaava syntyi ihanasti syntymäpäivänäni 2013. Ja osaa olla niin ei pystykorvamainen kuin vaan voi olla. Tunkee syliin, kerjää rapsutuksia ja kiehnää koko ajan ympärillä. Mutta on se vaan hellunen että <3

Simo

Sitten äitini koirat. Simo on myös pilvenreunalla katselemassa. Simo oli tiibetinterrieri ja varsinainen höslä. Valitettavasti sillä ilmeisesti oli aivokasvain tms. jolloin välillä se oli kuin toinen koira; murisi, puri, heittäytyi vahtimaan ja murisi vähän lisää. Kovin kauaa Simppa ei meillä ollutkan.

Evi

Sitten pian meille tulikin Evi, Simon emä. Tästä laiskempaa otusta ei koko maailmasta löydy. Mieluiten se vain röhnöttää sohvalla ja katselee tukkansa alta maailman menoa. Sateella sitä ei edes ulos saa. Citykoira viimeisen päälle. Evi on kiintynyt erityisesti äitiini ja siskooni, joka saa koiran ihan retkulaksi. Eli toinen istuu takamuksellaan ja on ihan löysä lahna. Sitä on hauska katsella :D

Karvinen ja Mallukka

Sitten kissimirriäiset. Valkean kirjava mallukka on äitini luona, ja hetken se oli minulla seuraneitinä, mutta Geden tulon jälkeen sai kissa mennä takaisin kotiin Geden allergian takia. Mallukka on arka, ja vieraat saa sen luikahtamaan välittömästi sängyn alle tai saunaan piiloon, joten sitä ei kovin monet ole päässeet näkemään.
Karvinen on katselemassa pilvenpäältä myös meitä. Ennen vanhempieni eroa nämä kaksi olivat aina yhdessä. Karvinen oli oikea rötkylä, äiti roikotti kissaa niskan päällä ja se ei välittänyt mitään.

Tästä postauksesta puuttuvat: Mosse, Töksä ja Jope kissat ja Nöpö ja Luca koirat.

Loppuviikko

Loppuviikosta kävimme Geden kanssa Kajaanin linnan raunioilla ihmettelemässä kevään tuloa. Itse linnasaari oli sula, mutta linnan sisällä oli vielä lunta, kuten kuvasta näkyykin. Vaikka Kajaanissa on nyt tullut asuttua jokin hetki, en silti monesti ole tätä paikallista nähtävyyttä käynyt ihastelemassa. Kesällä saaren nurmikot kun vetävät auringonpalvojia kuin hunaja kärpäsiä, niin olen nähnyt parhaaksi silloin kiertää rauniosaaren kaukaa.

Muutama joutsenkin oli tänne kylmään pohjolaan jo ilmestynyt, mutta parempaa kuvaa ei saatu suuren objektiivin puutteen takia.

Piti päästä kiipeilemään puun oksille :D

Viikonlopuksi suunnistimme sitten anoppilaan nauttimaan maaseudun rauhasta. Kauas asvaltista ja katupölystä. Ja ketkä meitä perillä odottivat?

Nämä kaksi takasivat, ettei tylsää missään vaiheessa tullut :D
Omia lemmikkejä meillä ei ole tilan ja ajan puutteen vuoksi, vaikka välillä se kuuluisa koira-, kissa- tai hevoskuume itselle iskee.

Lauantai meni aikalailla akkuja lataillessa, jotka kouluviikko oli tehokkaasti kuluttanut. Lisäksi aamun lumisade, tai pikemminkin räntäsade ei innostattunut ulosmenoa ennen kuin illalla vasta.

Ei vielä vihreää

Toki me leivoimme Geden vanhempien suosikiksi noussutta kinkkupiirakkaa, mutta siitä ei ole kuvia, kamera kun oli tavaroiden joukossa :) Lisäksi anopin päästessä navetasta piirakka hävisi valehtelematta vartissa :D
Laitan ohjeen myöhemmin kuvan kanssa, jos joku haluaa kokeilla :)

Sunnuntaina tuli vain mieleen, pitäisikö trampoliini koota taas parin vuoden tauon jälkeen. Ja samalla hypin sitten kyseisellä trampalla ensimmäistä kertaa ikinä.

Korkealta tullaan :D

Gede esitteli sitten hieman korkealentoisempaa settiä

Kaikenkaikkiaan olin iloinen päästessäni takaisin lapsuuteni yhteen mielipuuhaan, vaikka se veronsa vaatikin kohtalaisen pian :)

Käytiin aikamme hypittyämme Geden kanssa kiertelemässä tiluksia jolloin löysimme jotain:

Leskenlehtiä oli ilmestynyt kaiken kuolleen keskelle tuomaan hieman väriä ja toivoa tulevasta kesästä, milloin se alkaakaan.

Sunnuntaina matkasimme sitten takaisin Kajaaniin ja aloin orientoitumaan kouluun. Katsoimme 101 dalmatialaista pitkästä aikaa. Meillä on vain joku juttu Disneyn klassikoihin :D Ne ovat vain niin ihania :)