Kesä tulee kun vasikat pääsee ulos?

Tässä on teille parin viikon takaisia kuvia, kun anoppilassa käytettiin vasikoita ulkoilemassa. Kumpikaan vasikoista ei ollut ennen käynyt ulkona, kun ovat molemmat syntyneet talvella, Lahja tapaninpäivänä ja Missi hieman uudenvuoden jälkeen.

Lahja

Lahja pääsi ulos ensin vanhempana ja isompana. Tosin Lahja oli sitä mieltä, että navetassa muiden hiehojen kanssa olisi ollut kivempaa, kuin kirkkaaseen aurinkoon tulla. Mutta mieli muuttui pian.

Minulle tuli näytös mitä kaikkea voi neljällä jalalla tehdä, villistä juoksemisesta pukkiloikkiin ympäri aitausta.

Sitten tuli aitukseen Missi, kunhan oli ensin anoppia ja Gedeä juoksuttanut navetan takana jonkun hetken, kun pääsi irti. Missistä ei yksittäistä kuvaa saanut, kun toinen oli niin tiukasti Lahjassa kiinni.

Tök

Toinen rumba oli sitten kun vasikat vietiin takaisin sisälle, mutta siitä ei ole kuvia, kun itsekin osallistuin vasikanpyydystykseen.

Illalla sitten mietin, miten erilaista on vasikoiden ja varsojen käsittely saman ikäisinä. Varsat kun totutetaan (toivottavasti) välittömästi syntymän jälkeen ihmiseen ja kosketukseen. Hyvä jos näihin kahteen sai koskettua niiden ollessa aitauksessa. Missi uskaltautui muutaman kerran tulemaan lähelle ja sain silitettyä selkää, mutta raukka jännittyi heti.

Toivottavasti lehmiäkin alettaisiin käsitellä heti syntymästään asti, etteivät ne villiydy ensin ja sitten ensimmäisen vasikoinnin jälkeen kesytetään, kun aletaan lypsää. Lisäksi niitä olisi helpompi käsitellä vasikoina, ei repimistä, työntämistä ja kiroilua. Sen voisi ottaa testiin joskus.

Loppuviikko

Loppuviikosta kävimme Geden kanssa Kajaanin linnan raunioilla ihmettelemässä kevään tuloa. Itse linnasaari oli sula, mutta linnan sisällä oli vielä lunta, kuten kuvasta näkyykin. Vaikka Kajaanissa on nyt tullut asuttua jokin hetki, en silti monesti ole tätä paikallista nähtävyyttä käynyt ihastelemassa. Kesällä saaren nurmikot kun vetävät auringonpalvojia kuin hunaja kärpäsiä, niin olen nähnyt parhaaksi silloin kiertää rauniosaaren kaukaa.

Muutama joutsenkin oli tänne kylmään pohjolaan jo ilmestynyt, mutta parempaa kuvaa ei saatu suuren objektiivin puutteen takia.

Piti päästä kiipeilemään puun oksille :D

Viikonlopuksi suunnistimme sitten anoppilaan nauttimaan maaseudun rauhasta. Kauas asvaltista ja katupölystä. Ja ketkä meitä perillä odottivat?

Nämä kaksi takasivat, ettei tylsää missään vaiheessa tullut :D
Omia lemmikkejä meillä ei ole tilan ja ajan puutteen vuoksi, vaikka välillä se kuuluisa koira-, kissa- tai hevoskuume itselle iskee.

Lauantai meni aikalailla akkuja lataillessa, jotka kouluviikko oli tehokkaasti kuluttanut. Lisäksi aamun lumisade, tai pikemminkin räntäsade ei innostattunut ulosmenoa ennen kuin illalla vasta.

Ei vielä vihreää

Toki me leivoimme Geden vanhempien suosikiksi noussutta kinkkupiirakkaa, mutta siitä ei ole kuvia, kamera kun oli tavaroiden joukossa :) Lisäksi anopin päästessä navetasta piirakka hävisi valehtelematta vartissa :D
Laitan ohjeen myöhemmin kuvan kanssa, jos joku haluaa kokeilla :)

Sunnuntaina tuli vain mieleen, pitäisikö trampoliini koota taas parin vuoden tauon jälkeen. Ja samalla hypin sitten kyseisellä trampalla ensimmäistä kertaa ikinä.

Korkealta tullaan :D

Gede esitteli sitten hieman korkealentoisempaa settiä

Kaikenkaikkiaan olin iloinen päästessäni takaisin lapsuuteni yhteen mielipuuhaan, vaikka se veronsa vaatikin kohtalaisen pian :)

Käytiin aikamme hypittyämme Geden kanssa kiertelemässä tiluksia jolloin löysimme jotain:

Leskenlehtiä oli ilmestynyt kaiken kuolleen keskelle tuomaan hieman väriä ja toivoa tulevasta kesästä, milloin se alkaakaan.

Sunnuntaina matkasimme sitten takaisin Kajaaniin ja aloin orientoitumaan kouluun. Katsoimme 101 dalmatialaista pitkästä aikaa. Meillä on vain joku juttu Disneyn klassikoihin :D Ne ovat vain niin ihania :)