Kesä tulee kun vasikat pääsee ulos?

Tässä on teille parin viikon takaisia kuvia, kun anoppilassa käytettiin vasikoita ulkoilemassa. Kumpikaan vasikoista ei ollut ennen käynyt ulkona, kun ovat molemmat syntyneet talvella, Lahja tapaninpäivänä ja Missi hieman uudenvuoden jälkeen.

Lahja

Lahja pääsi ulos ensin vanhempana ja isompana. Tosin Lahja oli sitä mieltä, että navetassa muiden hiehojen kanssa olisi ollut kivempaa, kuin kirkkaaseen aurinkoon tulla. Mutta mieli muuttui pian.

Minulle tuli näytös mitä kaikkea voi neljällä jalalla tehdä, villistä juoksemisesta pukkiloikkiin ympäri aitausta.

Sitten tuli aitukseen Missi, kunhan oli ensin anoppia ja Gedeä juoksuttanut navetan takana jonkun hetken, kun pääsi irti. Missistä ei yksittäistä kuvaa saanut, kun toinen oli niin tiukasti Lahjassa kiinni.

Tök

Toinen rumba oli sitten kun vasikat vietiin takaisin sisälle, mutta siitä ei ole kuvia, kun itsekin osallistuin vasikanpyydystykseen.

Illalla sitten mietin, miten erilaista on vasikoiden ja varsojen käsittely saman ikäisinä. Varsat kun totutetaan (toivottavasti) välittömästi syntymän jälkeen ihmiseen ja kosketukseen. Hyvä jos näihin kahteen sai koskettua niiden ollessa aitauksessa. Missi uskaltautui muutaman kerran tulemaan lähelle ja sain silitettyä selkää, mutta raukka jännittyi heti.

Toivottavasti lehmiäkin alettaisiin käsitellä heti syntymästään asti, etteivät ne villiydy ensin ja sitten ensimmäisen vasikoinnin jälkeen kesytetään, kun aletaan lypsää. Lisäksi niitä olisi helpompi käsitellä vasikoina, ei repimistä, työntämistä ja kiroilua. Sen voisi ottaa testiin joskus.

I promise to love you every moment forever

Minun ja Geden tämän päivän ohjelmaan kuului matka Ouluun, Geden siskon mennessä naimisiin.

Aamu alkoi jo puoli seitsemän ja aamupalan syötyä alkoi ahkera laittautuminen. Kiharsin hiukseni ja vetelin suortuvat takaraivolle jonkinlaiseksi nutturaksi ja Kuopiosta alku keväästä ostamani rusetti kiinni hiuksiin.

 Otsatukka aiheutti pienen päänvaivan, mutta lopulta päädyin hieman tupeeraamaan sitä ja siistimään päällimmäiset hiukset, jottei tukkaan jäisi mitään harakanpesää näkyville.

Korvissa minulla on hopeiset ketjupallot, polka raidalliset pallot ja hevosenkenkä (reikiä on siis 5). Kaulaan laitoin siron ketjun, jossa on vaaleanpunaisella kivellä varustettu enkeli.

Mekon ostin jo joulukuussa H&M:ltä ja bolero on ostettu jostain Jyväskylästä vuonna yksi ja kaksi.

Itseni lisäksi laittelin myös anopin hiukset yksinkertaisesti kihartamalla ja suihkuttelemalla lakkaa pidoksi.

Ouluun tullessa olimme melkein jo myöhässä, kun oletimme vihkitoimituksen alkavan 13.00, mutta saimme parkkipaikalla kuulla sen alkavan jo klo 12.00! Onneksi parkista ei ollut pitkä matka maistraattiin ja lähdettiin tarpeeksi ajoissa.

Vihkitoimitus oli yllättävän lyhyt, joten itse en ehtinyt itkemään koko aikana (olen kamala vollottaja, oikeasti!) ja siirryimme juhlapaikalle syömään.

Pääruoasta ei ole kuvaa, eli lohta, uunijuureksia, kermaperunoita kaikkine lisäkkeineen. Hyvästä ruoasta saimme kiittää Geden toista siskoa T:aa. Kiitos vielä!

Kakun oli tehnyt T:n kihlattu S

Ja sitten näitä kuvia, kun kuitenkin niitä haluatte!

Ihan Pommacia on  :D

Kakkua <3

Paljon onnea vielä K ja H!

Äitienpäivä ja maanantaiharrastus

Itsessään äitini ja siskoni vierailulta ei ole kuvia, eikä varsinkaan siitä pätkiskakusta jonka äidille leivoin.

Tämän näköisinä Geden kanssa mentiin sunnuntaina. Siis kun olimme ahkerasti siivonneet koko kämpän kahdessa tunnissa. Ei tarvitse sitten muuttosiivouksessa jynssätä paikkoja puhtaaksi, kun tekee vähän ennakkoon :D

Kasvanut laatikkoläjä

Äitienpäivää vietettiin erittäin lämpimässä kelissä; minäkin tarkenin t-paidassa pihalla ja se on paljon sanottu!

Kajaanin joen varrelta

Kun äitini sitten lähti, piti päästä ulos ihan vain vallitsevan kelin takia. En muistakaan, milloin olisin ollut niin hyvällä tuulella. Auringonpaiste tekee ihmeitä, tosin kun tämän hetkinen sataa - ei sada keli.

Krookus?

Näitä pieniä kevään merkkejä on alkanut ilmaantua, ja tänään huomasin, kuinka koulun seinustan nurmikko vihersi. Kevät <3

Maanantaina olin sitten viimeinkin kunnolla ratsastamassa! Viimeiseen viiteen vuoteen en ole kunnolla ratsastanut, mutta now finally!

Mielessäni nauroin, että sama hevonen kuin viimeisellä tunnilla ennen lähtöä. Mutta paras valinta, kun olen ehtinyt tässä vuosien varrella hieman araksi tulemaan. Vanha ja viisas Veikko <3

Tomerana :D

mums mums

Teimme alku käynnit ja ravit maastossa, josta ei vauhtia puuttunut, mutta hengissä selvittiin takaisin maneesiin, jossa sitten tehtiin laukkatyöskentely. En edes muistanut miltä reipas, pyörivä laukka tuntuu. Ja vielä paremmalle se, että on hevonen joka ei välitä virheistä. Minulla kun on paha tapa nostoissa jännittää itseni ja sitten sitä pomppii kuin perunasäkki siellä satulassa. Mutta en tippunut kertaakaan!

Tämä tunne <3

Tosin tänään on paikat hieman jumissa, kun tottumattomat lihakset joutuivat taas töihin. Katsotaan, pääseekö sitä huomenna ollenkaan sängystä ylös :D

Nelijalkaisista

Ajattelin esitellä perheeni nelijalkaiset, kun Geden perheen otukset lehmiä lukuun ottamatta esittelin jo taannoin :)

Pepe

Aloitetaan jo edesmenneelä koirallani Pepellä. Se oli sekarotuinen, en edes tiedä mitä kaikkea siinä on. Isä oli kuitenkin suomenpystykorva. Pepe tuli meille huhtikuun alussa 2004 ihan liian nuorena. Pikkusiskoni oli silloin vain 7 kuukauden ikäinen, niin olivat sitten ikäkaverukset.

Pepsu (kuten yleensä kutsuin), oli paimenkoiraluonteinen, iloinen, mutta nössö. Aina raukka joutui olemaan pahnanpohjimmainen kaikessa. Pepe oppi istumaan takajaloillaan ja kyllä se ihan kotipiirissä (yleensä) pysyi.

Mimmi ja vauvat 5/2013

Seuraavaksi tuli taloon Mimmi uutenavuotena 2006. Mimmi on täysin puhdas pystykorva ja nykyään rouva asustaa isäni luona tyttärensä ja mäyräkoiran kanssa. Mimmi on aina ollut oman arvonsa tunteva leidi, toinen ei mielellään saisi tulla hänen reviirillensä. Mimmillä on kaksi pentuetta, eli yhteensä 8 lasta on hän maailmaan saattanut. Kuvassa on jälkimmäinen katras.

Vauva

Samaan syssyyn tulee Mimmin tytär. Itse kutsun lasta Vauvaksi omista syistäni. Vaava syntyi ihanasti syntymäpäivänäni 2013. Ja osaa olla niin ei pystykorvamainen kuin vaan voi olla. Tunkee syliin, kerjää rapsutuksia ja kiehnää koko ajan ympärillä. Mutta on se vaan hellunen että <3

Simo

Sitten äitini koirat. Simo on myös pilvenreunalla katselemassa. Simo oli tiibetinterrieri ja varsinainen höslä. Valitettavasti sillä ilmeisesti oli aivokasvain tms. jolloin välillä se oli kuin toinen koira; murisi, puri, heittäytyi vahtimaan ja murisi vähän lisää. Kovin kauaa Simppa ei meillä ollutkan.

Evi

Sitten pian meille tulikin Evi, Simon emä. Tästä laiskempaa otusta ei koko maailmasta löydy. Mieluiten se vain röhnöttää sohvalla ja katselee tukkansa alta maailman menoa. Sateella sitä ei edes ulos saa. Citykoira viimeisen päälle. Evi on kiintynyt erityisesti äitiini ja siskooni, joka saa koiran ihan retkulaksi. Eli toinen istuu takamuksellaan ja on ihan löysä lahna. Sitä on hauska katsella :D

Karvinen ja Mallukka

Sitten kissimirriäiset. Valkean kirjava mallukka on äitini luona, ja hetken se oli minulla seuraneitinä, mutta Geden tulon jälkeen sai kissa mennä takaisin kotiin Geden allergian takia. Mallukka on arka, ja vieraat saa sen luikahtamaan välittömästi sängyn alle tai saunaan piiloon, joten sitä ei kovin monet ole päässeet näkemään.
Karvinen on katselemassa pilvenpäältä myös meitä. Ennen vanhempieni eroa nämä kaksi olivat aina yhdessä. Karvinen oli oikea rötkylä, äiti roikotti kissaa niskan päällä ja se ei välittänyt mitään.

Tästä postauksesta puuttuvat: Mosse, Töksä ja Jope kissat ja Nöpö ja Luca koirat.

Pahvilaatikoiden vallankumouksen alku

Mutta ensin vuosipäivästä, kun kuvat muistin ottaa tikulle. Tosissaan syötiin jauhelihapihvejä ja rosmariiniperunoita. Tähän olisi vielä kuulunut salaatti, mutta nälkäisinä ei sitä muistettu tehdä, hyvä me :D

Aika alaston ilman salaattia

Se erittäin kamalan makuinen valkkari, hrr...

 Siivousinspiraation iskiessä puhdistimme myös asunnon ilmanvaihtoventtiilin ja liesituulettimen rasvasuodattimen, jonka takia kädessä näkyykin soodapurkki. Ihan hyvin 1/2 dl soodaa + 1 dl etikkaa + vettä tiskialtaassa puhdisti kyseisen suodattimen. Koska joku välkky EI ollut puhdistanut niitä kertaakaan uudenvuoden 2013-2014 jälkeen...

Ilme ja tukka :D

Eilen saimme Geden kanssa hyviä uutisia; meillä on asunto! Kunhan vielä sopimukset kirjoitellaan, niin muuttopäivä on kesän alussa :) Kesäkuun 1. päivä meistä tulee Jyväskyläläisiä!

41 m2 Jyväskylästä <3

Nykyinen asuntoni (Gede ei asu siellä virallisesti) on vain 25 m2, joten 16 neliön lisäys on ihan luksusta. Vähän ahdasta kun täällä on.

Muutto myös automaattisesti tarkoittaa minulle uutta koulua, johon olin jo yhteydessä lokakuussa. Kerran olen kyseisessä paikassa käynyt ja tuntuu hurjan isolta täältä pikkukaupungin vastaavasta tullessa. Maalainen kaupungissa fiiliksellä kyseisenä päivänä mentiin :D

Ja tästähän sitten alkoi meidän pakkausurakka Kajaanin päässä (Geden huone pitää viikonloppujen aikaan tyhjentää anoppilassa).

Sekalaista tavaraa, jota vain jostain sikiää.

Onneksi on vielä aikaa muuttoon, mutta itseä meinaa vähän stressin poikanen pelotella nurkan takana. Ensimmäisenä sen takia, että laatikoita ei ole jäljellä kuin 1. Ehkä muistaakseni varastossa toinen, mutta kuitenkin. Ja lisäystä on tulossa vasta sunnuntaina. Turhauttavaa.

"Mummu, osta pois mun turhat huonekalut, jooko?"

Kuitenkin olen ihan mielissäni. Hieman varjostaa kesätöiden puuttuminen, mutta nyt keskityn kouluun, kun ei ole aikaa tai rahaa matkustaa Jyväskylään työhaastatteluun. Koulupäiviä kun on enää hurja 12 jäljellä :D

Kuulumisia

Viimeviikko oli viimeisen päälle ankea, kun onnistuin itselleni mahataudin nappaamaan, mutta nyt olen päässyt takaisin elävien kirjoihin. Ei tuossa tullut keskiviikon ja sunnuntain väliin muuta tehtyä kuin katsottua Merliniä. Ja totaalisen koukkuun olen jäänyt.

Nyt aloitimme Geden kanssa viimeisen kauden, ja ei varmasti kovin kauaa mene, kun sekin on katsottu.

Sunnuntaina vietimme myös Geden kanssa vuosipäiväämme, mutta kuvat siitä ovat kameran muistikortilla. Söimme hyvin ja joimme nonholic valkkaria; hyi että... En toiste osta.

Tuli myös sunnuntaina hieman venyteltyä vanhaa ruhoa, sillalla. En ole moneen hetkeen siltaa tehnyt, ja sen kyllä huomaa:

Älkää välittäkö jouluverhoista ;D

Mutta sain kuitenkin tehtyä! Todiste pikkusiskolleni :D

Koulusta kunhan selviän, odottaa asunnolla muuttolaatikot ja ruoka ja Merlin. Ei tässä järjestyksessä kuitenkaan :)

Tosiaan, meille Geden kanssa on muutto tulossa, mutta siitä sitten lähempänä ajankohtaa ;)