Elämänmuutoksista

Niinhän siinä kävi, että tulimme hankkineeksi Geden kanssa meille asumaan pienen karvalapsen :)

Lakupommi

Laku on meillä nyt ollut päivää vaille kolme viikkoa, ja ihanat ajat ne ovatkin olleet :) Tosin nyt kun hampaat alkavat irtoilemaan, niin pitää joka paikkaa järsiä alkaen meidän ihmisten jaloista raapimispuuhun. Toistaiseksi on vain ylhäältä lähtenyt etuhampaat.

Haimme Pikkumiehen 60 km päästä olevasta löytöeläinkodista. Miksi? Koska halusimme tarjota kodin eläimelle, jonka elämän alkutaival ei ole mennyt ruusuisesti.

Alunperin meillehän olisi pitänyt tulla äitini kissa, mutta se karkasi Kajaanissa ja ehti pari viikkoa seikkailla kunnes saatiin loukutettua kiinni. Onneksi niin pian. Ja toivottavasti ei tykkää kyttyrää pikkuveljestä, kunhan siellä päin lähdetään käymään.

Toissa lauantaina pyörähdettiin Geden kanssa elokuvissa katsomassa Pixels, ja sai kyllä nauraa. Tosin osa meni lujaa ohi, mutta muuten erittäin mukava leffa :)

Ja käytiinpä sitä eräänä päivänä lasillisella ja sitten lopulta syömässä Amarillossa, josta en saanut kuvia otettua hämärän takia.

Koulu on meillä kummallakin lähtenyt kivasti eteenpäin. Gedekin on saanut kavereita ja odottelee haalareitaan saapuvaksi, jotka minäkin siis tahtoisin. Korkeakouluun ihan vain niiden takia :D 

(osa postauksen kuvista kännykkä laatua!)

Lomalla tehtyä

Laiska kirjoittaja täällä hei! Onko ollut ikävä? Ajattelin tulla taas kertomaan vähän elämän kulusta.

Heinäkuun aluilla käytiin taas kiipeilemässä Laajavuoren rinteillä, tällä kertaa vain seikkailupuiston vieressä olevalla kalliolla. Maisemat kyllä oli mahtavat! Askartelin myös aikani kuluksi käpylehmän, joka sai jäädä ilahduttamaan muita kanssa ulkoilijoita :)

 Samalla kävimme myös muutaman kuvan ottamassa Vuorilammella, josta on tullut minun suosikkipaikkani.

Tuona iltana aurinko alkoi paistamaan vasta myöhään iltapäivällä, niin oli pakko päästä kuvaamaan kun sade kerta lakkasi. Eipä se ole ehtinytkään paljoa muuta tekemään kuin sataa. Tainnut koko kesää ollakaan...


Viikko sitten tulimme äitini kyydillä Suomussalmelle käymään kotipuolessa. Verrattuna Jyväskylään. Todella hiljaista. Lisäksi eläimet <3 Mallukka (kissa) nukkuu yöt vieressä ja aamulla Geden herätessä se herättää minutkin naukumisella. Ja kun sitten herään niin tulee mahan päälle kehrämään. Toinen mielissään :D

Tänään kävimme mummuni ja ukini kanssa Kiantajärvellä veneilemässä ja makkarat paistamassa. Vaikka oli viileää ja taivas pilvessä oli mukava reissu, kun en olekaan Kiannalla käynyt sitten vuoden -11.

Tuuli otti mukavasti vastaan :D

Geden taideteos

Paluumatka

Paluumatkan Gede sai melkein kokonaan ohjata, mutta satamaan tullessa ukini otti veneen ohjauksen itselleen, ettei kävisi haaveria. Mukava retki oli, vaikka oli vähän turhan viileä hiekkarannalle, kun muistelen, että joskus olen polttanut itseni kyseiellä hietikolla auringossa.

Kuulumisten paikka?

Elämän kolhiessa ajattelin tulla tänne muutaman kuvan kanssa kertomaan elämän uudesta suunnasta :) Ja pahoittelen etukäteen kuvien vähyyttä.

Muutto oli oma pieni stressipesäkkeensä, mutta siitä on kivasti selvitty, joskin vielä nurkissa lojuu jokunen laatikko.

Jyväskylään päästessä ja uudessa kodissa ensimmäistä kertaa käydessäni oli pakko huokaista, vaikka neliömäärä ei päätä huimaa, on tässä silti mukavasti tilaa kahdelle. Ja maisemat ovat kauniit, mitä ikkunasta näkyy. Ainoana miinuksena on suht ahkerassa käytössä oleva tie, mutta kyllä liikenteen ääneen on jo tottunut.

Viime perjantai-iltana kävimme sitten Geden kanssa kiipeämässä Laajavuoren päälle maisemia katsomaan.

Jyväskylän kaupunki

Viikonloppuna kävimme tätini luona grillaamassa ja en muista milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvin. Kiitos vielä sinne päin!

Muuten viikonloppu on mennyt sisällä ollessa kun sadetta on pukannut tulemaan vähän väliä. Missä kesä ja helteet?

Kunhan saadaan Geden kanssa koti edustuskelpoiseen kuntoon, niin tulen sitä sitten kuvamaan tännekin :)

Kesä tulee kun vasikat pääsee ulos?

Tässä on teille parin viikon takaisia kuvia, kun anoppilassa käytettiin vasikoita ulkoilemassa. Kumpikaan vasikoista ei ollut ennen käynyt ulkona, kun ovat molemmat syntyneet talvella, Lahja tapaninpäivänä ja Missi hieman uudenvuoden jälkeen.

Lahja

Lahja pääsi ulos ensin vanhempana ja isompana. Tosin Lahja oli sitä mieltä, että navetassa muiden hiehojen kanssa olisi ollut kivempaa, kuin kirkkaaseen aurinkoon tulla. Mutta mieli muuttui pian.

Minulle tuli näytös mitä kaikkea voi neljällä jalalla tehdä, villistä juoksemisesta pukkiloikkiin ympäri aitausta.

Sitten tuli aitukseen Missi, kunhan oli ensin anoppia ja Gedeä juoksuttanut navetan takana jonkun hetken, kun pääsi irti. Missistä ei yksittäistä kuvaa saanut, kun toinen oli niin tiukasti Lahjassa kiinni.

Tök

Toinen rumba oli sitten kun vasikat vietiin takaisin sisälle, mutta siitä ei ole kuvia, kun itsekin osallistuin vasikanpyydystykseen.

Illalla sitten mietin, miten erilaista on vasikoiden ja varsojen käsittely saman ikäisinä. Varsat kun totutetaan (toivottavasti) välittömästi syntymän jälkeen ihmiseen ja kosketukseen. Hyvä jos näihin kahteen sai koskettua niiden ollessa aitauksessa. Missi uskaltautui muutaman kerran tulemaan lähelle ja sain silitettyä selkää, mutta raukka jännittyi heti.

Toivottavasti lehmiäkin alettaisiin käsitellä heti syntymästään asti, etteivät ne villiydy ensin ja sitten ensimmäisen vasikoinnin jälkeen kesytetään, kun aletaan lypsää. Lisäksi niitä olisi helpompi käsitellä vasikoina, ei repimistä, työntämistä ja kiroilua. Sen voisi ottaa testiin joskus.

I promise to love you every moment forever

Minun ja Geden tämän päivän ohjelmaan kuului matka Ouluun, Geden siskon mennessä naimisiin.

Aamu alkoi jo puoli seitsemän ja aamupalan syötyä alkoi ahkera laittautuminen. Kiharsin hiukseni ja vetelin suortuvat takaraivolle jonkinlaiseksi nutturaksi ja Kuopiosta alku keväästä ostamani rusetti kiinni hiuksiin.

 Otsatukka aiheutti pienen päänvaivan, mutta lopulta päädyin hieman tupeeraamaan sitä ja siistimään päällimmäiset hiukset, jottei tukkaan jäisi mitään harakanpesää näkyville.

Korvissa minulla on hopeiset ketjupallot, polka raidalliset pallot ja hevosenkenkä (reikiä on siis 5). Kaulaan laitoin siron ketjun, jossa on vaaleanpunaisella kivellä varustettu enkeli.

Mekon ostin jo joulukuussa H&M:ltä ja bolero on ostettu jostain Jyväskylästä vuonna yksi ja kaksi.

Itseni lisäksi laittelin myös anopin hiukset yksinkertaisesti kihartamalla ja suihkuttelemalla lakkaa pidoksi.

Ouluun tullessa olimme melkein jo myöhässä, kun oletimme vihkitoimituksen alkavan 13.00, mutta saimme parkkipaikalla kuulla sen alkavan jo klo 12.00! Onneksi parkista ei ollut pitkä matka maistraattiin ja lähdettiin tarpeeksi ajoissa.

Vihkitoimitus oli yllättävän lyhyt, joten itse en ehtinyt itkemään koko aikana (olen kamala vollottaja, oikeasti!) ja siirryimme juhlapaikalle syömään.

Pääruoasta ei ole kuvaa, eli lohta, uunijuureksia, kermaperunoita kaikkine lisäkkeineen. Hyvästä ruoasta saimme kiittää Geden toista siskoa T:aa. Kiitos vielä!

Kakun oli tehnyt T:n kihlattu S

Ja sitten näitä kuvia, kun kuitenkin niitä haluatte!

Ihan Pommacia on  :D

Kakkua <3

Paljon onnea vielä K ja H!

Äitienpäivä ja maanantaiharrastus

Itsessään äitini ja siskoni vierailulta ei ole kuvia, eikä varsinkaan siitä pätkiskakusta jonka äidille leivoin.

Tämän näköisinä Geden kanssa mentiin sunnuntaina. Siis kun olimme ahkerasti siivonneet koko kämpän kahdessa tunnissa. Ei tarvitse sitten muuttosiivouksessa jynssätä paikkoja puhtaaksi, kun tekee vähän ennakkoon :D

Kasvanut laatikkoläjä

Äitienpäivää vietettiin erittäin lämpimässä kelissä; minäkin tarkenin t-paidassa pihalla ja se on paljon sanottu!

Kajaanin joen varrelta

Kun äitini sitten lähti, piti päästä ulos ihan vain vallitsevan kelin takia. En muistakaan, milloin olisin ollut niin hyvällä tuulella. Auringonpaiste tekee ihmeitä, tosin kun tämän hetkinen sataa - ei sada keli.

Krookus?

Näitä pieniä kevään merkkejä on alkanut ilmaantua, ja tänään huomasin, kuinka koulun seinustan nurmikko vihersi. Kevät <3

Maanantaina olin sitten viimeinkin kunnolla ratsastamassa! Viimeiseen viiteen vuoteen en ole kunnolla ratsastanut, mutta now finally!

Mielessäni nauroin, että sama hevonen kuin viimeisellä tunnilla ennen lähtöä. Mutta paras valinta, kun olen ehtinyt tässä vuosien varrella hieman araksi tulemaan. Vanha ja viisas Veikko <3

Tomerana :D

mums mums

Teimme alku käynnit ja ravit maastossa, josta ei vauhtia puuttunut, mutta hengissä selvittiin takaisin maneesiin, jossa sitten tehtiin laukkatyöskentely. En edes muistanut miltä reipas, pyörivä laukka tuntuu. Ja vielä paremmalle se, että on hevonen joka ei välitä virheistä. Minulla kun on paha tapa nostoissa jännittää itseni ja sitten sitä pomppii kuin perunasäkki siellä satulassa. Mutta en tippunut kertaakaan!

Tämä tunne <3

Tosin tänään on paikat hieman jumissa, kun tottumattomat lihakset joutuivat taas töihin. Katsotaan, pääseekö sitä huomenna ollenkaan sängystä ylös :D

Nelijalkaisista

Ajattelin esitellä perheeni nelijalkaiset, kun Geden perheen otukset lehmiä lukuun ottamatta esittelin jo taannoin :)

Pepe

Aloitetaan jo edesmenneelä koirallani Pepellä. Se oli sekarotuinen, en edes tiedä mitä kaikkea siinä on. Isä oli kuitenkin suomenpystykorva. Pepe tuli meille huhtikuun alussa 2004 ihan liian nuorena. Pikkusiskoni oli silloin vain 7 kuukauden ikäinen, niin olivat sitten ikäkaverukset.

Pepsu (kuten yleensä kutsuin), oli paimenkoiraluonteinen, iloinen, mutta nössö. Aina raukka joutui olemaan pahnanpohjimmainen kaikessa. Pepe oppi istumaan takajaloillaan ja kyllä se ihan kotipiirissä (yleensä) pysyi.

Mimmi ja vauvat 5/2013

Seuraavaksi tuli taloon Mimmi uutenavuotena 2006. Mimmi on täysin puhdas pystykorva ja nykyään rouva asustaa isäni luona tyttärensä ja mäyräkoiran kanssa. Mimmi on aina ollut oman arvonsa tunteva leidi, toinen ei mielellään saisi tulla hänen reviirillensä. Mimmillä on kaksi pentuetta, eli yhteensä 8 lasta on hän maailmaan saattanut. Kuvassa on jälkimmäinen katras.

Vauva

Samaan syssyyn tulee Mimmin tytär. Itse kutsun lasta Vauvaksi omista syistäni. Vaava syntyi ihanasti syntymäpäivänäni 2013. Ja osaa olla niin ei pystykorvamainen kuin vaan voi olla. Tunkee syliin, kerjää rapsutuksia ja kiehnää koko ajan ympärillä. Mutta on se vaan hellunen että <3

Simo

Sitten äitini koirat. Simo on myös pilvenreunalla katselemassa. Simo oli tiibetinterrieri ja varsinainen höslä. Valitettavasti sillä ilmeisesti oli aivokasvain tms. jolloin välillä se oli kuin toinen koira; murisi, puri, heittäytyi vahtimaan ja murisi vähän lisää. Kovin kauaa Simppa ei meillä ollutkan.

Evi

Sitten pian meille tulikin Evi, Simon emä. Tästä laiskempaa otusta ei koko maailmasta löydy. Mieluiten se vain röhnöttää sohvalla ja katselee tukkansa alta maailman menoa. Sateella sitä ei edes ulos saa. Citykoira viimeisen päälle. Evi on kiintynyt erityisesti äitiini ja siskooni, joka saa koiran ihan retkulaksi. Eli toinen istuu takamuksellaan ja on ihan löysä lahna. Sitä on hauska katsella :D

Karvinen ja Mallukka

Sitten kissimirriäiset. Valkean kirjava mallukka on äitini luona, ja hetken se oli minulla seuraneitinä, mutta Geden tulon jälkeen sai kissa mennä takaisin kotiin Geden allergian takia. Mallukka on arka, ja vieraat saa sen luikahtamaan välittömästi sängyn alle tai saunaan piiloon, joten sitä ei kovin monet ole päässeet näkemään.
Karvinen on katselemassa pilvenpäältä myös meitä. Ennen vanhempieni eroa nämä kaksi olivat aina yhdessä. Karvinen oli oikea rötkylä, äiti roikotti kissaa niskan päällä ja se ei välittänyt mitään.

Tästä postauksesta puuttuvat: Mosse, Töksä ja Jope kissat ja Nöpö ja Luca koirat.